Arkea ja juhlaa - arjen juhlaa

Keravan tanssiopiston 40-vuotisjuhlavuosi on hiljalleen päättymässä. Tapahtumarikkaan toimintavuoden lopussa saa rehtorikin huokaista syvään, hymyillä leveästi ja olla aidosti tyytyväinen. Paljon on tehty, koettu ja kehitytty. Eletty tanssien niin arkea kuin juhlaa.

Luonnollisesti menneen vuoden aikana on mieleeni noussut monia hienoja muistoja. Erityisesti tanssiopiston ihmiset ovat olleet ajatuksissani. Unohtumattomia hetkiä on eletty niin opettajakollegoiden, hallituksen väen, hallinnon työntekijöiden kuin toiminnan piirissä olleiden perheidenkin kanssa. Erityisen tärkeitä ja merkityksellisiä muistoja liittyy kuitenkin omiin oppilaisiin. He ovat luoneet sen ainutlaatuisen hengen, maagisen tanssipiirin, joka on lakkaamatta inspiroinut ja kannustaa edelleenkin taiteellis-pedagogista ja nykyään myös hallinnollista työtäni.

 

SONY DSCOlen saanut ainutlaatuisen ja harvinaisen hienon mahdollisuuden kulkea monen ihmisen rinnalla matkan lapsuudesta aikuisuuteen. Olen opettajana halunnut tuoda ensisijaisesti esille tanssin monipuoliset mahdollisuudet, tämän taidemuodon ihanuuden ja lumon. Oma suhde tanssitaiteeseen on vahvaa ja voimaannuttavaa. Tanssin monet muodot ja kehollisuus ovat itselleni todella merkityksellistä. Tämän aidon innostuksen ja rakkauden tanssiin olen halunnut välittää myös oppilailleni. Se on ollut opetustyöni lähtökohta ja tärkein ydin.

Työvuosien saatossa olen kokenut oppilaiden kanssa lukuisia onnistuneita esityksiä, riemukkaita tapahtumamatkoja ja monenlaista menestystä. Tietysti nämä juhlahetket lämmittävät mieltä, mutta ovat kuitenkin vain jotain hyvin pientä siihen verrattuna, mitä todella tapahtuu tanssituntien arjessa. Kun näkee oppilaan innostuksen kasvavan, itseluottamuksen vahvistuvan, harjoittelumotivaation lisääntyvän, sitkeän treenin tuottavan tulosta ja oppimisen nautintoa, ja saa olla osa tätä kaikkea, kulkea yhdessä tuota kasvamisen, tuntemisen ja oppimisen matkaa, olen tiennyt olevani juuri oikealla alalla. Halunnut olla aina juuri tässä. Kaiken tämän lisäksi saa kokea sellaista jännää, hiljaista ylpeyttä sekä myhäilevää kiitollisuutta tanssiopiston kasvateista. Saa seurata tyytyväisenä heidän uraansa tanssin tai minkä tahansa muun alan parissa ja jopa nähdä oppilaiden lapsia innoissaan tanssiharrastuksen parissa. Eihän tässä voi muuta kuin ihmetellä, nipistää itseään, että mitä ja miten tämä ihme tapahtuu. Tuntea väkevästi olevansa osa tanssin traditiota ja sitä sukupolvelta toiselle siirtyvää hiljaista tietoa ja viisautta. Se kulkee ihmiseltä toiselle, opettajalta oppilaalle ja sen ytimessä on aito kohtaaminen, molemminpuolinen kunnioitus, kannustus, avoimuus ja ennen kaikkea rakkaus tanssiin. Miten onnekas olenkaan, kun saan nähdä tämän kaiken tapahtuvan. Miten mahtavaa on tehdä töitä Keravan tanssiopistossa näiden ihanien ja ihmeellisten tyyppien kanssa. Erityisesti tämä kevät on todistanut sen, miten tanssiarki onkin sitä parasta juhlaa.

Kirjoittaja: Irmeli Toiviainen

Kirjoittaja: : Jaana Reinikka