Keravan tanssiopiston lukuvuoden 2026–2027 teemana on ”Tanssi on sinulle!”. Tanssi merkitsee eri ihmisille eri asioita oli kyse sitten tanssin harrastajasta, tanssioppilaan vanhemmasta, tanssinopettajasta tai rehtorista. Tanssi on minulle! -blogissa pääsemme lukuvuoden mittaan lukemaan yhteisömme jäsenten tanssia koskevista ajatuksista ja kokemuksista. Ensimmäisenä tanssisuhteestaan kertoo tanssiopistolla tänä syksynä tanssinopettajana aloittanut Amanda Pylkkänen.
Miten tanssi on tullut osaksi elämääsi?
Aloitin lastentanssitanssitunnit 5-vuotiaana Nurmijärven Rajamäellä, jossa tanssisali sijaitsi paikallisen monitoimitalon kellarissa. Minut ilmoitettiin tanssitunnille, sillä serkkuni oli alkanut myös harrastamaan tanssia Nurmijärven tanssiopistossa, tosin eri ryhmässä. Ensimmäisinä vuosina tanssitunteja oli yksi, mutta hiljalleen vuosien aikana harjoitusmäärä alkoi kasvamaan. Ehdin kokeilemaan vuosien varrella myös muita harrastuksia kuten pianonsoittoa, kuoroa ja tennistä, mutta lopulta aikani ei riittänyt enää muulle kuin tanssille. Ensimmäinen harrastukseni osui siis heti nappiin, sillä viihdyin tanssin kanssa läpi peruskoulun ja päädyin myös Vaskivuoren tanssilukioon. Tiesin jo melko varhain, että haluan tähdätä ammattiopintoihin. Lopulta siis harrastukseni teki minusta tanssinopettajan, jonka kautta edelleen elän tanssipainotteista arkea. Tanssissa yhdistyy minulle kaksi tärkeää asiaa; liike ja musiikki. Luulen, että niiden yhdistelmä on jo lapsesta asti ollut minulle luonteva tapa ilmaista itseäni, ja se vei mukanaan.
Miten tanssi vaikuttaa arkeesi?
Koska tanssi on työtäni, on se mukana arjessa joka päivä. Tanssi pyörii mielessäni monessa hetkessä. Tyypillinen tilanne on se, että kuunnellessani musiikkia saan ideoita tanssisarjoihin tai koreografioihin, vaikka tarkoituksena ei ole ollut suunnitella mitään. Totta kai opetuspäivien jälkeen jalat saattavat olla kipeät ja milloin mikäkin lihas on jumissa. Tanssi tuo itsessään aina iloa ja hyvää mieltä. Työ vie luonnollisesti ison osan arjesta, joten olen onnellisessa asemassa saadessani työskennellä juuri tanssinopetuksen parissa.
Mikä on hauskin tanssiin liittyvä muistosi?
Yksi hauskimmista muistoista liittyy esiintymiseen, kun esitimme tekemiämme tanssin lukiodiplomeita abivuonna. Tanssin toisen henkilön tekemässä teoksessa ja koreografian lopussa kierähdin vahingossa korotetulta näyttämöltä lattialle yleisön eteen. Mietin hetken mitä aion tehdä, mutta onnistuin nousemaan takaisin näyttämölle ja olemaan vakavana loppuun saakka, koska roolini oli hyvin vakava ilmeinen. Videolle on sittemmin naureskeltu paljon. Esiintyessä voi käydä kaikenlaista!
Mikä saa sinut viihtymään tanssin parissa?
Tanssissa viehättää se, että siinä ei tule koskaan valmiiksi, mutta kehityksen huomaa nopeasti. Vaikka kaikkea ei vielä osaisikaan, tanssista voi siitä huolimatta nauttia ja saada siitä itselleen iloa. Minua on aina kiehtonut tanssitekniikan harjoitteleminen ja hiominen, ja se on myös opettajana intohimoni. Toisaalta luovuus, leikkisyys ja liikkeen tutkiminen vapauttaa ajatukset tekniikasta, ja silloin voi keskittyä vaan siihen miltä tanssi tuntuu. Tanssi on kaiken kaikkiaan todella monipuolinen laji, johon ei tylsisty.
Mitä tanssi on opettanut sinulle?
Kaiken tanssiin liittyvän taidon ja tiedon lisäksi olen oppinut tanssin kautta paljon myös muita elämän taitoja. Tanssi on opettanut minulle ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä; oppiminen vaatii paljon toistoja ja sitoutuminen harrastukseen (tai ihan mihin tahansa muuhun asiaan) tuo ajan edetessä taitojen lisäksi myös muita kivoja asioita elämään kuten ystäviä ja yhteisön, johon kuulua. Jos harrastaa tanssia monta kertaa viikossa, opettaa se myös aikatauluttamaan ja kantamaan vastuuta siitä, että ehtii tekemään myös koulutyöt, näkemään ystäviä ja levätä tarpeeksi.
Millainen unelma sinulla liittyy tanssiin?
Olen saanut tehdä tanssin ja tanssinopetuksen saralla paljon erilaisia asioita. Tämänhetkiset tanssiin liittyvät unelmani liittyvät koreografian tekemiseen. Minusta olisi mahtavaa saada joskus koreografioida musikaali, koska musiikkiteatteri on lähellä sydäntäni. Näin kesällä myös ensimmäistä kertaa tanssillista voimistelua Gymnaestradan kenttäohjelmissa, ja aloin haaveilla kenttäkoreografian tekemisestä suurelle joukolle ihmisiä. Toivoisin myös, että ehtisin itsekin tanssitunneille pitkästä aikaa – haluaisin kokeilla myös tanssilajeja, joita en ole vielä elämässäni kokeillut!