Elettiin 80-luvun alkua ja olin pieni ala-asteikäinen, juuri Etelä-Karjalasta uuteen kotikaupunkiin Keravalle muuttanut tyttö, kun äitini huomasi ilmoituksen Keravan tanssi-ja liikuntakoulusta, jonka tunneille minut ilmoitettiin. Aloitin tanssiliikuntatunnit Killan kerhohuoneella innostavan opettajani Kristiina Kostian johdolla. Sali oli minusta tosi hieno peileineen ja seinää kiertävine balettitankoineen.
Oma innostukseni tanssiin kasvoi entisestään, kun vähän myöhemmin käyttöön saatiin Killan koulun balettisali. Siellä jatkoin Irmeli Toiviaisen baletti- ja modernin tanssin tunneilla ja vähän myöhemmin Anne Jouhtisen jazztanssitunneilla. Viikossa oli jo monta treenituntia ja tanssi täytti elämäni.
Mitä enemmän tuli mahdollisuuksia esiintyä, sitä innokkaampi ja motivoituneempi olin. Tanssiopiston joulu- ja kevätnäytösten lisäksi olimme mukana erilaisissa taidetapahtumissa ja katselmuksissa. Niiltä reissuilta on mieleen jäänyt paljon lämpimiä muistoja!
Olin yläasteella, kun pääsin mukaan Anne Jouhtisen ideoimaan Tanssiteatteri Kaieen. En olisi voinut olla onnellisempi – treenejä, kuvauksia, pukusovituksia, esityksiä… Ja meillä melkein kaikilla ne 80-luvun tyyliin sopivat siilitukat!
Sitten tuli shokki-ilmoitus vanhemmiltani, muutamme takaisin Etelä-Karjalaan isän töiden takia. Maailmani tuntui romahtavan, kun tajusin elämäni tärkeimmän asian ja siihen liittyvien ihmisten jäävän Keravalle. Joten yläasteen lopussa tiemme Keravan tanssiopiston kanssa erosivat ensimmäisen kerran.
Aloitin lukion Imatralla ja etsintöjen jälkeen löysin uudet tunnit ja opettajat sieltäpäin, balettitunneilla kävin Lappeenrannassa Sonja Tammelan balettikoulussa. Olin ylpeä, kun pääsin kertomaan, että olen opiskellut Keravan tanssiopistossa. Tanssi oli vienyt mennessään ja lukion jälkeen aloitin ammattiopinnot Kuopion konservatorion tanssinopettajan linjalla syksyllä-90.
Palasin Keravalle viimeisen opiskeluvuoden aikana tekemään opintoihin kuuluvan työharjoittelun. Odotin silloin ensimmäistä lastani, joka syntyi kolme viikkoa valmistumiseni jälkeen . Äitiysvapaan jälkeen aloitin Keravan tanssiopistolla opettajana.
Pääasiassa opetin lastentanssia samalla, kun oma perheeni kasvoi. Sen lisäksi minulla oli myös valmistavan baletin ja valmistavan nykytanssin ryhmiä. Taidepäiväkoti Konstin aloitettua toimintansa 90-luvun puolivälissä olin myös siellä tanssinopettajana monta vuotta.
Hyvin on jäänyt mieleeni myös se kerta, kun Kristiina Kostian kanssa kävimme Sipoossa neuvottelemassa tanssiopiston opetuksen laajentamisesta myös Sipoon puolelle. Siellä sitten aloitin ensimmäisenä KTO:n opettajana.
Noihin aikoihin alkoi selkäni vaivaamaan ja päädyin fysioterapeutti Pasi Sinisalon luo. Vaivojen taustalta löytyi huonoa liikekontrollia, jonka seurauksena löysin pilateksen ja uusi rakkaus syttyi. 2000-luvun alkupuolella opiskelin pilates-ohjaajaksi ja lopulta siirryin tanssinopetuksesta kokonaan pilateksen puolelle.
Muutaman vuoden kuluttua palasin taas tanssiopistoon, tällä kertaa hallituksen jäsenen roolissa. Sain olla aitiopaikalla seuraamassa, kun uusi rehtori Irmeli Toiviainen aloitti opiston johdossa. Samoihin aikoihin myös tyttäreni aloitti showtanssin Viivi Virtasen johdolla. Sitten aikataulut muuttuivat ja taas tiemme tanssiopiston kanssa erkanivat hetkeksi.
Tällä hetkellä yhteistyöni KTO:n kanssa jatkuu, sillä pidän heidän tiloissaan pilatestunteja keskiviikkoiltaisin ja torstaiaamuisin. Pilates on loistavaa oheisharjoittelua myös tanssijoille, joten toivotankin kaikki lajista kiinnostuneet tervetulleeksi tunneille.
Sen lisäksi olen nykyään taas tanssiopistossa myös oppilaana. Olimme tyttäreni kanssa tammikuussa katsomassa häikäisevän upeaa ”Liisa Tanssimaassa” näytöstä ja siitä inspiroituneena ilmoittauduimme Riikka Kekäläisen nykytanssitunnille, jolla olen taas päässyt haltioitumaan tanssin taiasta.
Keravan tanssiopisto on siis ollut iso osa elämääni ihan lapsuudesta saakka ja se on tavalla tai toisella liittynyt moniin elämäni tärkeisiin vaiheisiin. Sen lämpimässä ilmapiirissä olen saanut oppia, onnistua, epäonnistua ja kasvaa. Sydänlämpimät kiitokseni ja kaikkea hyvää 40-vuotiaalle Keravan tanssiopistolle!
Teksti: Sari Poikonen